Työelämäjakso Lieksan Citymarketissa

Taustaa:

Olen Bågebergin Daniel ja nyt ensimmäistä lukuvuotta opettamassa Lieksan ammattioppilaitoksessa kaupallisia aineita tuleville merkonomeille. Opetan asiakaspalvelua, taloushallintoa ja yritystoimintaa. Lisäksi olen ensimmäisen vuosikurssin merkonomien ryhmänohjaaja. Opettajan työhön kuuluu työelämäjakso, jonka tein K-Citymarket Lieksassa. Työelämäjakso ajoittui kohdallani viikkoon 48.

1. päivä:

”Mä joka päivä töitä teen…” kuului autoni radiosta, kun kaarsin Lieksan ”Sittarin” pihaan klo 7.55. Laitoin autoni parkkiin ja pienoisen jännityksen saattelemana marssin reippaasti infon kautta tulevan pomoni työhuoneeseen. ”Tervetuloa”, kuului reippaasti ja tavaratalon johtaja Sami Vartiainen ojensi hymyillen kätensä. Tuossa tuokiossa olimme hoitaneet muodollisuudet ja verhouduin Citymarketin väreihin konkreettisesti asianmukaisen työvaatetuksen peittäessä ex-atleettista kroppaani. Vähitellen talonväki alkoi tulla tutuksi ja tulevan viikon työkavereiden nimet jäivät mieleeni – melkein kaikki. Sami oli suunnitellut varalleni facettamista ja tuotteiden eteenvetoa. Aivan! Uutta terminologiaa. Facettaessa tuotteiden etiketit käännetään asiakkaille näkyviksi ja eteenvedolla taataan tuotteiden helpompi saatavuus hyllyssä eli myytyjen tuotteiden tilalle vedetään uusia tuotteita hyllyn takaa. Aika kului rivakasti ja päivä oli yllättävän nopeasti pulkassa. Seuraava työpäivä alkaisi klo 6.00

 

2. päivä:

Edellisen illan kalkulaation tuloksena olin virittänyt herätyskelloni soimaan aamuyöllä klo 3.30. Reippaana ja virkeänä nukuttuani 5,5 tuntia pomppasin sängystä ylös ja rikittelin tuttuun ja turvalliseen museoikäiseen MoccaMasteriin normaalia kahviannosta jytäkämmän seoksen. Kaikille lukutaitoisille tutun aamuprosessin jälkeen tempaisin kimpsut ja kampsut niskaan ja pujottauduin uskollisen esikuvia tarjoavan saksalaisen dieselin puikkoihin. Kipparoituani 91 kilometrin matkan Joensuun kupeesta Lieksaan saavuin tutulle Citymarketin parkkipaikalle. Puolijuoksulla takaoven kautta pukkariin eli pukuhuoneeseen ja siviilivermeet vaihtuivat sinisiin työhousuihin, ruudulliseen kauluspaitaan ja mukavan lämpimään punaiseen fleecetakkiin. Harjoittelijakyltti komisti rintaani. Kellon ollessa 6.00 aloitin työkaverini kanssa uusien tarjousmainosten lisäämisen ja vaihtamisen myymälään. Ette uskokaan, miten tarkasta ja työläästä hommasta on kyse! Alennettujen tuotteiden hintalaput tulee olla ajan tasalla ja toisaalta vanhojen tarjouksien jäänteitä ei saa jättää myymälään. Ennen tätä uudet hinnat tulostetaan ja tulostuksen jälkeen laitetaan enemmän tai vähemmän reippaasti näin allekirjoittaneen toimesta muovitaskuihin. Kello 10.00 osastopäällikkö tuumasi: ”Vill du fika?” eli kahville taukohuoneeseen. Eihän kahvittelusta voi koskaan kieltäytyä! Iltapäivällä siiryin harjoittelemaan vaparilla eli vapaa-aikaosastolle.

 

3. päivä:

”Huh, hellettä” sanoi jänis pakkasella. Minun tapauksessani pakkanen tai pupu ei ollut ongelma, vaan ongelmalliseksi maanpäällisen elostelun tekivät vuotava nenä ja erittäin käheä kurkku. Pikaisen analysoinnin ja diagnoosin johdosta totesin kaupan työympäristön olevan erittäin vetoisa erinomaisen ilmanvaihdon takia ja toisaalta myös työkavereillani tuntui olevan flunssaa. Kestävä kehitys on hieno asia, mutta kun viet pakkausjätettä lämpimästä sisätilasta ulos varastoon, niin varsinkin kovalla pakkasella asiaan perehtymätön saattaa kyseenalaistaa ko. kehityksen suuntaviivoja. Periksi ei anneta, vaan klo 6.00 työelämäjaksolainen on rivistössä tekemässä parastaan. Tätä parastani yritin kovasti tehdä kosmetiikkaosastolla koko aamupäivän, onnekseni työkaverin opastamana ja välillä ”ei näin” -tyyppisellä ohjeistuksella. Kosmetiikkaosastolla työskentely on oma lajinsa. Tuotteita on tuosta sen tuhat sorttia ja toisaalta näin miehenä mm. huulipunan, kynsilakan ja kynsiviilan käyttö on jäänyt ehdottomaan minimiin. Vähäisen tuotetietämyksen vuoksi asiakaspalvelu osoittautui erittäin haasteelliseksi, joten siirryin vaivihkaa takavasemmalle. Iltapäivällä opastuksen jälkeen inventoin miesten alushousuja, joihin tuotetuntemukseni sukupuoleni johdosta oli kosmetiikkaosastoa vahvempaa. Inventointi on tuttua juttua nuoruuden ajoilta, jolloin työskentelin rautakaupassa, mutta monikäyttökapula ei. Monikäyttökapulalla, jonka oikeaa nimeä en muista, voi lukea mm. viivakoodeja (enäreitä), inventoida ja tarkistaa varastosaldon. Pienen alkukankeuden jälkeen kapulan käyttö helpottui ja pohdinkin, miten joskus aikaisemmin asioita on toteutettu ilman tällaisia hienouksia.

 

4. päivä:

Sama ralli. Kello 6.00 työvaatteet päälläni työskentelin täydellä tarmolla kaikenlaisten tuotteiden kimpussa. Tuotteiden kimpussa tässä asiayhteydessä tarkoittaa Keskolta tulleen tavarakuorman purkamista rullakoista ja lavoilta myymälän hyllyihin. Tämä osa-alue kaupan työssä on mukavaa hyötyliikkumista, joskin päänvaivaa tuotti jonkin verran se, etten muistanut jokaisen kaupassa olevan tuotteen positiota eli maantieteellistä sijaintia kauppakompleksissa. Pikantin lisähaasteen toi myös se, että tavarakuorman purkamiseen ei saa käyttää liikaa aikaa ja kun rutiinit uupuvat, nopeus on mitä on. Tämä lienee tässä vaiheessa harjoittelua ihan ymmärrettävää ja onneksi työkaverit auttoivat ja muistuttelivat mitä minnekin laitettaisiin ja vietäisiin. Ehdoton päivän kohokohta löytyi Lieksan Leipomon tiloista keittolounaan ja lämpimien karjalanpiirakoiden makuhermoja kutittelevasta mausta ja siitä, että tapasin samassa työpaikassa olevan TOP – ohjattavan merkonomiopiskelijan keittolounaan merkeissä. Tosin olemme keskustelleet pitkin viikkoa työntiimellyksen ohessa ja olen pyrkinyt opiskelijaa parhaani mukaan auttamaan ja tukemaan.

 

5. päivä:

Kiertelin ja kaartelin myymälän puolelle tehden samoja töitä kuin pitkin viikkoa. Tänään olin koko päivän vapaa-aikaosastolla. Hinnoittelin, järjestelin tuotteita, inventoin paristoja, möin kaksi mikroaaltouunia ja yhden monitoimikoneen sekä kävin pomoni Samin kanssa palautekeskustelun. Totesin Samille työelämäjakson olleen hieno kokemus. Hieman haikeutta oli ilmassa, tuntui kuin olisin ollut talossa pitkäänkin töissä.

Työelämäjakso kaupassa oli antoisa ja mielenkiintoinen kokemus. Lisäksi työelämäjaksoni aikana koulutin tavaratalonjohtajasta työpaikkaohjaajan eli siis Sami Vartiainen toimii työpaikkaohjaajana oppilaitoksemme opiskelijoitten työelämäjaksoilla Citymarketissa. Työelämäjaksosta saamani kokemuksen myötä saan lisää sisältöä opetustyöhöni. Erityisen paljon pidin myyntityöstä ja yleensäkin asiakaspinnassa työskentelemisestä. Tuli hieno fiilis, kun sain myytyä tavaraa! Annan täydet pinnat Citymarketin koko henkilökunnalle ja suuren kiitoksen tavaratalon johtaja Sami Vartiaiselle. Työ kaupassa on rankkaa ja tekemistä on oikeasti todella paljon. Kahvitauoilla ei ehdi turhia turinoida, vaan paluu sorvin ääreen mukavan hiljaisesta kahvihuoneesta tapahtuu melko nopeasti.

Kiitos!