NonStop -malli

.

Juha Liiten

Opettajan työelämäjaksoni ja työpaikkakouluttajien ohjaus:

Olin työssäoppimassa työelämäjaksollani StoraEnson Uimaharjun tehtaalla kunnossapitäjä Eforan mekaniika-asentajien mukana.

Päivä 1. Tästä se lähtee.

Aamulla klo 6.10 starttasimme opiskelijoiden Simo ja Joni kanssa Lieksasta kohti Uimaharjua. Saavuttuani tehtaan portille hain kulkuluvat porttivartioilta, jotta pääsin jatkamaan tehdasalueelle, tehdas on tuttu entuudestaan ja näin ollen pääsin päällikkö Jukan juttusille ja sain määräyksen suorittaa tehdaskohtaisen turvallisuuskoulutuksen, vanha kun oli mennyt umpeen.

Turvallisuuskoulutus on pakollinen, jotta osaa ja voi tehdä toimenpiteitä tehdasalueella. Turvallisuuskoulutuksen suoritin turvallisuus insinööri Mikan valvonnassa, verkko-opintoina. Diplomin sain tulostettua ja koulutuksen hyväksyttyä. Tämän jälkeen pääsin varsinaisesti tehtaan uumeniin, jonka jälkeen minut perehdytettiin paikallisiin olosuhteisiin ohjaaja Mikan toimesta aamupäivän ajan.

Iltapäivästä lähdimme välitöntä korjausta vaativaan hihnavaihtoon, jossa totesimme myös hitsaus tarvetta olevan, kuljetinruuvin vaihteiston kiinnityksissä. Paikka oli sangen eksoottinen, lämmintä ja korkealla. Ennen tulitöiden alkamista piti hoitaa tarvittavat työluvat, kastella paikkoja sekä varmistaa jälkivartiointi kohteeseen. Kokonaisuudessa homma sujui vauhdilla, 15 minuutissa hihnat oli vaihdettu ammattilaisten toimesta, kuljetinlinja tuotannossa, tunnissa oli myös hitsaukset tehty. Tämän jälkeen kirjasimme päivän työt kunnossapitojärjestelmään ja pääsin lähtemään turvallisesti kohti kotia.

Päivä 2. Työpaikkakouluttajat

Aamusta lähdimme kuljetinlinjan viikkokierrokselle, paikka oli jälleen eksoottinen, ohjaaja Mika varmisti, jotten kammoksuisi korkeita ja tuulisia olosuhteita, onneksi sellaista kammoa en koe. Menimme hissillä 7 kerrokseen ja sieltä portaita pitkin hieman ylöspäin, sain nähdä lintuperspektiivistä ritilätasolta tehdas-aluetta samalla kun kuuntelimme laakeriääniä ja havainnoimme aisteillamme. Hihnan vartta kulkiessamme keskustelimme tyypillisistä vioista ja korjauksien aikatauluista ja menetelmistä miten homma hoidetaan sekä oppilaitos näkökulmasta ammattiopiston nuoria ja oppisopimusopiskelijoita silmälläpitäen, mitä meidän tulisi huomioida koulutuksissa. Kierroksen päättyessä olikin aika vaihtaa rooleja Mika hyppäsi pöydän taakse ja minä pöydän eteen.

Päivään 2. olin suunnitellut työpaikkakouluttaja- / -ohjaajakoulutuksen kunnossapidon tutkintojen näkökulmasta. Koulutukseen osallistui 11 kunnossapidon ammattilaista ja minä edustin käytännön toteuttajaa kouluttajana, eli mitä työpaikkaohjauksessa tulisi huomioida, miten tutkinnot muodostuvat, miten näyttöön mennään ja miten arvioidaan. Mukana kouluttajana oli myös Aikuisopistomme pedagoginen neuvonantaja Sirpa, Häneltä saimme tärkeitä arvoja ja erilaisia katsontakantoja, koulutusosuus oli Hänen osaltaan innostava ja kyselevä, jokainen saimme vastata näkökannaltamme kiperiin kysymyksiin, mutta mukavaa oli;). Päivän viimeinen koulutussesio käytiin oppisopimuksen näkökannalta, tutustuimme välttämättömiin kirjauksiin, mitä tekevät arvioivat työpaikkakouluttajat säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa, jotta jokainen opiskelijaa saa yksilöllisen arvioinnin, tärkeä on, jotta arvioimme yksilöitä tutkinnonperusteiden kriteereillä, emmekä vertailemalla opiskelijoita muihin opiskelijoihin tai massaan. Koulutuksen jälkeen, kirjasimme Mikan kanssa päivän työt ja turvallisesti selvisimme tästäkin päivästä, joka on tavoitteena StoraEnsolla jokaisena työpäivänä, arvolla vastuullisuus, joka on myös työnantajani ainoa ja tärkein arvo.  

Päivä 3. Turvallisuus

Aamulla ennen töiden aloittamista kiertelin korjaamon sopukoissa ja tuumailin korjaamolla suoritettavia toimenpiteitä, sekä alihankintana teetettäviä korjauksia. Tämän jälkeen katsoimme tuotantotilanteen, tonnit ja mahdolliset kiiretyöt ja yön tapahtumat, hyvin oli tonneja tullut, eli ei isompaa ”hässäkkää” näkyvissä. Näin ollen otimme Markon kanssa kunnossapitojärjestelmästä päivän työlistan ja suuntasimme ensitöiksi valvomoon keskustelemaan tuotannon asioista ja muutama hyvä juttukin tuli kuultua. Valvomosta suuntasimme kentälle suorittamaan voiteluhuoltoa, kuuntelimme koneiden ääniä, nuuhkimme ja zoomailimme pupillejamme pullistellen. Pieniä vuotoja oli, yksi suurempikin, joka vaatii erityistä tarkkailua, jottei vaurio etenisi viaksi. Nuuhkinnan lomassa keskustelimme kaikenlaisia Havukkamaisia-ajatuksia, voitelumenetelmistä, ”pahoista hajuista” eli prosessihäiriöistä sekä kunnossapitäjän kokemuksen tuomasta etumatkasta verrattuna nuoreen opiskelijaan, joka paikassa vilisevistä vaaroista tehdasoloissa työtä tehdessä.

Aamupäiväkierroksen jälkeen sain osallistua työpaikan sisäiseen turvallisuuskoulutukseen, jossa oli kouluttajana tehtaan turvallisuusvastaavia sekä koko organisaation turvallisuuden guru. Paljon on tehty työtä turvallisuuden eteen ja sitä parannetaan jatkuvan kehittämisen periaatteella. Mittarit olivat tarkkoja, mielipiteensä sai esittää jokainen, myös minä vieraana, vaikka pääosin tyydyin tarkkailemaan. Koulutuksen jälkeen pääsin lounastamaan samaan pöytään ”gurun” kanssa, yhteisiä tuttujakin ilmaantui, pohdimme riskien hallinnan teoriaa kevyesti ja mikä on esimerkiksi johdon vaikuttamisen mahdollisuus tapaturmiin ja onnettomuuksiin.

Iltapäivällä varauduimme seuraavan päivän työtehtäviin, tarkastelimme varaosasaldoja sekä kirjasimme ylös päivän tehdyt työt, nyt minä sain toimia kirjurina Mikan opastaessa kunnossapitojärjestelmän koukeroissa tietokannassa seikkaillessani. Työn lomassa esitin näkemyksiä ja saamiani vaikutteita, joita olen kuullut eräältä tietokonepelimaailman osaajalta, mitä mahdollisuuksia olisi laittaa tietokannat simuloituihin 3D-malleihin, vaikkapa tehdas miljööstä, omalta piilovaikuttamisen näkökannasta hiljaisilla signaaleilla. Päivä pulkassa turvallisesti kohti kotia.

Päivä 4. Huoltokierros

Neljäntenä aamuna turvallisten aamurutiinien jälkeen kohti sitä itseään, eli jätevesipumppaamolle, jossa oli yön aikana katkennut välpänvaijeri. Tärkeää muistaa, jotta kyseisiin ympäristöihin mennessä on hepatiittirokotukset kunnossa. Jätevedessä piilee pieniä riskejä sairastua, yksi näistä riskeistä on bakteeri joka kantaa nimeä Legionella, nimi kuulostaa Ranskalaiselta kaunokaiselta, mutta on salakavala ja aiheuttaa huonolla tuurilla pahoja sairauksia, tämän vuoksi on suojauduttava ja toimittava ohjeiden mukaisesti! Välppävaijeri osoittautui katkenneeksi ja tyydyimme tekemään rasvakierroksen jätevesienkäsittelyn sisätiloissa, joissa saattaa esiintyä myös metanoli höyryjä, eli mittareita tuli seurata kierroksen edetessä, jotta päivämme olisi turvallinen ja olotila siedettävä. Teimme vielä ulkokierroksen alueella, katsoimme vaihdelaatikoiden öljypinnat, tarkastimme öljynsuodatinvahdit sekä mahdolliset vuodot ja vaihdelaatikoiden korvaus-/huohotinilman kosteudenpoistajien silikageelin värimuutokset. Kirjasimme ylös puutteet ja huomiot, kokeilimme myös mobiililaitteella siirtoa kunnossapitojärjestelmään, mutta se osoittautui kosteassa ulkoilmassa vielä hieman kankeaksi.  Aamupäivän touhuiltuamme lähdimme kohti ruokapatoja käsienpesun kautta, tällä kertaa kädet myös desinfioitiin riskien välttämiseksi.

Makoisan lounaan jälkeen lähdimme kohti pilviä, seitsemänteen kerrokseen hissillä ja siitä kattosiltoja pitkin vaihdelaatikko kierrokselle, välillä kiikuimme ritiläportaita ritilätasoille vielä noin 4 kerrosta ylöspäin. Kierreportaita kavutessa kohtasin pilven, joka oli sakea, siinä ei nähnyt nenäänsä pidemmälle, oli pidettävä kaiteesta tiukemmin ja pyrittävä eteenpäin ja hengittämistäkin pyrin välttämään, maku oli kitkerä ja hieman yskittävä, mutta ei tietääksemme vaarallinen, sillä olihan se pesty useaan kertaan. Savupilven putkahtaminen oli sattumaa, tuuli muutti äkisti suuntaa ja muutamia sekunteja ”leijun pilvessä”. K

Kierroksen jälkeen kävimme opiskelijoiden päivää katsastamassa, näin, kuinka Joni ja Simo korjasivat sitomakoneen pakkoja, keskustelimme työpaikkaohjauksesta ja sen merkityksestä koulutuksen onnistumiseksi, kovasti pojat saivat kehuja ja tyytyväisiä olivat työpaikalla poikien tekemisiin joten toivoivat työpaikkahakemuksia tulevan kesän tuurauksiin. Palasimme korjaamolle ja kirjasimme päivän hyvät työt kunnossapitojärjestelmään ja turvallisesti kohti kotia. Pilven maku jäi loppu päiväksi suuhun ja illallakin sen vielä aisti;).

Päivä 5. Jatkosuunnitelmia

Aamusta lähdimme Mikan kanssa keskusvaraston kautta jätevesienkäsittelyyn silikageeli-suodattimien vaihtoon ja yhteen vaihdelaatikkoon vaihdoimme öljysuodattimen, uudensuodattimen vaihdettuamme totesimme suodatinvahdin olevan rikkinäinen, eli se tulee vaihtaa seuraavan kierroksen yhteydessä kahden viikon päästä. Kierroksella keskustelimme jatkotoimenpiteistä, ohjaajani mahdollisesta erityisammattitutkinnosta sekä ison tehtaan mahdollisuuksista työnkierto mahdollisuuksineen sekä alan hyvästä ansiotasosta. Keskusteluissa päädyimme toteamaan, jotta olosuhteet tehtaalla ovat vaativat ja moninaiset ja näin ansiotason tulikinolla mielestämme myös jatkossa kannustava ja houkutteleva sekä ammatin arvostettu.

Kunnossapitoasentajan työhön perehtyminen on pitkä prosessi, on huomioitava ja opittava monia hiljaisentiedonjyviä, joita tehdaskohtaisesti on kosolti. Vaikka itselläni on teollisuusympäristöistä pitkähkö kokemus en yksin lähtisi toimimaan käyvässä laitoksessa, eli työpaikkaohjaajan roolimalli on tärkeä alalle tuleville. Tarvitaan oikeita tyyppejä, kasvattajia tehdas miljööseen, koulutettuja tutkinto-osaajia. Kenties ehkä kesätöiden kautta voisin opettajana oppia paljon lisää, tehdä havainnointia opiskelijoita silmällä pitäen, ehkäpä myös minä hakeudun kesäksi töihin, loman sijaan;).

Viikon päätteeksi pidimme päällikkö Jukan kanssa palaverin jatkotoimenpiteistä, miten etenemme ammattiopiston opiskelijoiden koulutusasioissa, sekä Eforan oppisopimuskoulutuksissa, suunnitelmia on, työssäoppimissuunnitelmia täsmensimme ja jo ensiviikolla sovimme näyttöasioiden palaverin. Kiitos Eforan henkilökunnalle mahdollisuudesta osallistua opettajan työelämäjaksolle, vastuullisesti töissä ja turvallisesti kohti kotia.

Juha

Nonstop -työelämäjakso Taidetoimintakeskuksella

Tein viiden päivän mittaisen työelämäjakson Lieksan kristillisen opiston ylläpitämällä Taidetoimintakeskuksella (Taiku), jossa käy päivittäin kehitysvammaisia aikuisia työskentelemässä taidetoiminnassa. Taikulla on myös myymälä, jossa myydään siellä valmistettuja tuotteita; kortteja, kankaita, koriste- ja käyttöesineitä.  Merkonomiopiskelijani oli tekemässä Taikulla mukautettua työssäoppimisjaksoa Myynnin tukipalvelujen ja Tuoteneuvonnan tutkinnon osista. Aloitin työelämäjaksoni opiskelijan toppijakson alkaessa.


Ensimmäisenä päivänä tutustuimme opiskelijan kanssa ympäristöön, asiakkaisiin ja työntekijöihin (1 ohjaaja & 1 henkilökohtainen avustaja). Opiskelija laski ohjauksessani kassan ja kirjasi pieniä juttuja kirjanpitoon. Seuraavina päivinä opiskelija harjoitteli kirjoittamaan kuitteja myydyistä tuotteista sekä merkitsemään nämä kirjanpitoon. Itse olin häntä ohjaamassa ja valvomassa. Ohjasin opiskelijaa menemään mukaan asiakaspalvelutilanteisiin keskustelemaan tuotteista ja olemaan mukana myyntitilanteissa. Kävimme yhdessä opiskelijan kanssa myös asioilla, sekä siivosimme ja järjestelimme myymälän tiloja.


Työelämäjakso opiskelijan topin kanssa yhtäaikaisesti tehtynä oli positiivinen kokemus. Mukautettua toppia ja näyttöä tekevä opiskelija tarvitsee usein laajaa ohjausta, johon ei tavallisesti ole työpaikkaohjaajilla aikaa. Oli helpottavaa lähettää opiskelija toppijaksolle tietäen, että hänen ohjaamisensa topin alkuun ei kuormita toppiohjaajaa liikaa. Samalla sain nähdä opiskelijan toimintakykyä kokonaan erilaisessa toimintaympäristössä oppilaitokseen verrattuna. Paikka oli mukautettuihin tavoitteisiin sopiva, päivien tempo oli riittävän verkkainen opiskelijan erityistarpeisiin nähden. Työtehtävät olivat opiskelijalle riittävän haastavia ja tavoitteiden mukaisia, mutta ohjaus ja valvonta niissä oli erittäin tarpeellista. Itsellekin oli virkistävää työskennellä välillä erilaisessa ympäristössä. Kehitysvammaisten kanssa työskentely on minulle tuttua, joten tähän toimintaympäristöön sopeutuminen kävi helposti ja viihdyin erittäin hyvin. Työpaikkaohjaajan kouluttaminen onnistui aamuisin ennen opiskelijan ja taidetoiminta-asiakkaiden saapumista. Tämäkin oli minulle kokonaan uusi maailma, mutta käytin tässä hyväkseni moodlen materiaalia sitä muokaten ja karsien.


Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, suosittelen!

Open työelämäjakso

Maanantai 7.9 Ari Waris

Aloitin työelämäjakson 7 rakennusalan opiskelijan kanssa tekniikkatalolla Rakennusliike Nuutinen Oy:ssa. Työmaalla oli menossa monta eri työvaihetta. Kaikille pojille oli järkevää tekemistä.

Tiistai 8.9

Make oli kattomiehen lautapoikana kantamassa huoparullia ja pyörittämässä kattohuopaa kiinni.
Hän sai työmieheltä kiitosta reipppaasta toiminnasta.

Keskiviikko 9.9

Jarno ja Juho asensivat kirvesmiesten kanssa kipsilevyjä ulkoseinille.

Torstai 10.9

Sedu ja Emil aloittivat betonilattian sementtiliiman hiomisen erityisen tehokkaalla lattiahiomakoneella jossa oli Hepa-suodattimella varustettu imuri.

Perjantai 11.9

Jyri ja Vlad raivasivat vesikaton ja tiivistivät ulkoseinällä alajuoksun ja höyrysulun muovin saumaa.